Muutamahan näitä leffoja tullut ajansaatossa, jossa ihminen siis pienennetään minimaalisen kokoiseksi.
Pieni Suuri Seikkailu on aivan loistava elokuva, aivan huikea ! Artur ja Minimoitleffoja tuli kolme mut ne ei oikein irronneet vaikka yritys oli hirmuinen.. Kulti Kutistin Kakarat
oli ihan ok hupailu koko perheelle sunnuntaiksi, ja siitähän tuli
sitten päinvastainenkin jatko-osa jne.. ai niin onhan siellä myös
supersankaroinnin puolelle aiheeseen uppouduttu Ant-Maninjohdolla,
jotka nekin ihan viatonta viihdykettä olivat, eivät räjäyttäneet
tajuntaa mutta kivan leppoisaa menoa ja siinä sivussa myös meininkiä ja
erikoisefekteillä läträilyä..
..mutta tämä on sitten aivan jotain muuta, eikä vastaava tälläistä ole tehty, erityisesti aiheensa puolesta, tai pikemminkin siitä kuinka paljon tässä pohditaan oikeasti tuollaisia asioita. Tämä lähtee nimittäin pohtimaan asioita aivan eri kantilta kuin nuo aiemmin mainitut, jotka olivat aivotonta viihdekohellusta vain, toki siinä enempi tai vähempi onnistuen sit..
..siis jo noin yhteiskunnallisesta näkökulmasta tämä vetää jo aivan eri sfääreissä.. vaikka sinällään aikamoisen reikäistä juustoa on että tuo oikeasti pelittäis just tuolla tavalla, mut se on taas sivuseikka jolla ei väliä ole…
…tuosta kulutushysterian satiirisoinnista (jota tässä aika minumaalisesti kuiteskin) tästä tulee hivenen The Joneses elokuva se on kyl melkoisen tummaa huumoria ja synkkää satiiria mutta mainiota, jota tähdittää David Duchovny, Demi Moore sekä Amber Heard siinä perhe epätoivoisesti elää elämää, jossa on kaikkein tärkeintä näyttää naapureille että meillä on kaikkea enemmän kuin teillä, vaikkei ois varaa oikeasti. Se on kuitenkin eri filmi kuin tämä, joten takaisin harhapolulta palattakoon.
Tällä kertaa pääkasvoksi ja kutistettavaksi on pestattu Matt Damon, ei mikään suosikkinäyttelijäni vaikka Bournen se vetää ihan hyvin ! toki johtuu siitä että hahmo on mielenkiintoinen ja leffat ainakin pari ekaa todella hyvin tehtyjä. Kristen Wiig, tälle mimmille en ole koskaan aiemmin lämminnyt, uutena komediennettarena pitää mut ei uppoo mimmin yleisvaikutelma meikäläiseen mitä näyttelemiseen. Tässä elokuvassa nainen kuitenkin on varsin vakuuttava ja ensi kertaa mimmi ei aiheuta lähinnä myötähäpeää tai inhoreaktiota vaan pikemminkin päinvastoin jopa vakuuttaa. Ohjaajana on Alexander Payne, eip meitsin pääs kellot kilaja että mitä toi olis aiemmin tehnyt ? joten ei liene ihan hirmuisen korkealla odotukset, mutta ideana aina sen verran mukava että siitä voi jotain irti saada.
Ny ollaan sit Norjassa, ainakin alussa pienen hetkisen verran. Harvoin, siis todella harvoin leffat sinne sijoittuvat, elleivät sitten ole sikäläisten tekemiä.. mutta nyt onkin kyse Amerikkalaisista tyypeistä, vuonojen luvattuun maahan kyl tähtilipun alta harvemmin lähdetään leffan tapahtumapaikkoja napsimaan. Toki lienee sinällään nimellistä vain, mutta silti.
Aikamoisen yllättävästi elokuva alkaa ja alkupuolisko, yleensä ”tästä aiheesta” kun väännetään tyylipuhtaasti vain ja ainoastaan Omolla pestyjä putipuhtaita seikkailuelokuvia, jossa viihde on se kaikki kaikessa. Tässä ei hommaa todellakaan räjäytetä liat lentäen tuohon suuntaan vaan lähdetään vetämään peräti yhteiskunnallista satiiria ! joka on todella yllättävää ja miksei myös hämmentävääkin hitusen. Mikäpä siinä, aina sellainen kelpaa jos on hyvin tehty. Vaan kun homma sitten puolessa välissä unohtaa tuon alkupuolen satiiriuuden tyystin…
…alkuasetelmassa pohditaan että entäpä jos kutistaisimme itsemme keskisormemme mittaisiksi tai jonkin muun elimen, tällä kertaa tosin sukupuolisidonnaisesti… jotta säästyisi rahaa eikä jouduttaisi kulutushysterian kanssa elämään tämän yhteiskunnan oravanpyörän tykittämien sääntöjen puitteissa sekä planeettamme resursseja kun ne uhkaavat kovasti katoamaan käsittelyssämme.. olisiko maapallon ylikansoitus ongelmaan saatu ratkaisu !?
..alkupuoli on ihan ok viihdyttävä, ei erityisen hyvä mut siellä täällä kivoja piikkejä yhteiskuntaamme vastaan pistellään…
…sitten kuitenkin tapahtuu jotain hämmentävää, joka muuttaa elokuvan aikalailla. Satiirinen hauskuus jonka puolesta siihen asti liputettiin vallan vinhasti, eikä se lippu ollut edes valkoinen ja sen varaan elokuvaa tehtiin vahvasti. Niin hetkessä se on enää muisto vain ja posautetaan likavetenä kohti viemäriä, siis se hauskuus aspekti siis, loppupuolella saa tikulla kaivella jotta satiirisen vitsin enää löytää, harmi sinänsä…
….kyllähän leffa siitä vielä jatkuu, nimittäin sen verran mittavan runsaasti sitä vielä jäljellä on… mutta ”toinen osa” elokuvasta on melkeinpä kuin eri elokuvasta..
..toki jos siihen mennessä ei tästä pitänyt (ja silti vielä edelleen katselee) niin sehän voisi toimia sinällään herättäjänä sekä saada aivan uutta virtaa masiinaan ja olla lottovoitto tuollaiselle katsojalle mutta epäilen että se millään tavoin on elokuvan tekijöiden tarkoitus ollut. Eikä se jälkimmäinen puoli ole niin nasakka kuin alkupuoli.
Alkupuoli elokuvasta ollaan siis isona ja toinen puolisko pienenä. Toki siinä tapahtuu pieni ”ylläri” kans, joka asetelmia myös omalta taholtaan muuttaa, mutta siitä parempi olla hiiskumatta.
Alku kelpo, loppu huono. Voisi jopa sanoa että löyhkääväksi läjäksi on suunta miksi tässä muututaan, mitä pidemmälle elokuva etenee… keskiväli ehkä jopa tylsähkö, parilla yksittäisellä pienellä vitsin ripauksella varustettuna mutta alun jälkeen se on enempi kuin suolaa haavoihin kaadettais..
..vedä siinä sitten analyysiä ja johtopäätöksiä että mikäs tämä oli miehiään !? Tämä voisi olla kertomus eräästä Jekyll & Hyde nimisestä tyypistä, mutta ei tämä ollut sitäkään. En tiedä miten tekijät kadottivat hyvän alun jälkeen aivan tyystin koko elokuvan olemuksen, joka siihen mennessä luotiin. Harvoinpa näin ankeata sukellusta näkee kesken elokuvan. Pituuttakin aivan liikaa vielä sen otteen totaalisen irtoamisen jälkeen.
Näin se on nähty sellainenkin tapaus elokuvien rinatamalla että se on lerpsautettu ”satasesta ”nolliin hetkessä, eikä se enää siitä nouse vaikka kuinka katsoja mielessään hinkkaa josko tämä tästä tokenee, ei vaikka mitä pillereitä koettais loppuelokuvan ajan napaansa vetästä katsoja raukka.
..mutta tämä on sitten aivan jotain muuta, eikä vastaava tälläistä ole tehty, erityisesti aiheensa puolesta, tai pikemminkin siitä kuinka paljon tässä pohditaan oikeasti tuollaisia asioita. Tämä lähtee nimittäin pohtimaan asioita aivan eri kantilta kuin nuo aiemmin mainitut, jotka olivat aivotonta viihdekohellusta vain, toki siinä enempi tai vähempi onnistuen sit..
..siis jo noin yhteiskunnallisesta näkökulmasta tämä vetää jo aivan eri sfääreissä.. vaikka sinällään aikamoisen reikäistä juustoa on että tuo oikeasti pelittäis just tuolla tavalla, mut se on taas sivuseikka jolla ei väliä ole…
…tuosta kulutushysterian satiirisoinnista (jota tässä aika minumaalisesti kuiteskin) tästä tulee hivenen The Joneses elokuva se on kyl melkoisen tummaa huumoria ja synkkää satiiria mutta mainiota, jota tähdittää David Duchovny, Demi Moore sekä Amber Heard siinä perhe epätoivoisesti elää elämää, jossa on kaikkein tärkeintä näyttää naapureille että meillä on kaikkea enemmän kuin teillä, vaikkei ois varaa oikeasti. Se on kuitenkin eri filmi kuin tämä, joten takaisin harhapolulta palattakoon.
Tällä kertaa pääkasvoksi ja kutistettavaksi on pestattu Matt Damon, ei mikään suosikkinäyttelijäni vaikka Bournen se vetää ihan hyvin ! toki johtuu siitä että hahmo on mielenkiintoinen ja leffat ainakin pari ekaa todella hyvin tehtyjä. Kristen Wiig, tälle mimmille en ole koskaan aiemmin lämminnyt, uutena komediennettarena pitää mut ei uppoo mimmin yleisvaikutelma meikäläiseen mitä näyttelemiseen. Tässä elokuvassa nainen kuitenkin on varsin vakuuttava ja ensi kertaa mimmi ei aiheuta lähinnä myötähäpeää tai inhoreaktiota vaan pikemminkin päinvastoin jopa vakuuttaa. Ohjaajana on Alexander Payne, eip meitsin pääs kellot kilaja että mitä toi olis aiemmin tehnyt ? joten ei liene ihan hirmuisen korkealla odotukset, mutta ideana aina sen verran mukava että siitä voi jotain irti saada.
Ny ollaan sit Norjassa, ainakin alussa pienen hetkisen verran. Harvoin, siis todella harvoin leffat sinne sijoittuvat, elleivät sitten ole sikäläisten tekemiä.. mutta nyt onkin kyse Amerikkalaisista tyypeistä, vuonojen luvattuun maahan kyl tähtilipun alta harvemmin lähdetään leffan tapahtumapaikkoja napsimaan. Toki lienee sinällään nimellistä vain, mutta silti.
Aikamoisen yllättävästi elokuva alkaa ja alkupuolisko, yleensä ”tästä aiheesta” kun väännetään tyylipuhtaasti vain ja ainoastaan Omolla pestyjä putipuhtaita seikkailuelokuvia, jossa viihde on se kaikki kaikessa. Tässä ei hommaa todellakaan räjäytetä liat lentäen tuohon suuntaan vaan lähdetään vetämään peräti yhteiskunnallista satiiria ! joka on todella yllättävää ja miksei myös hämmentävääkin hitusen. Mikäpä siinä, aina sellainen kelpaa jos on hyvin tehty. Vaan kun homma sitten puolessa välissä unohtaa tuon alkupuolen satiiriuuden tyystin…
…alkuasetelmassa pohditaan että entäpä jos kutistaisimme itsemme keskisormemme mittaisiksi tai jonkin muun elimen, tällä kertaa tosin sukupuolisidonnaisesti… jotta säästyisi rahaa eikä jouduttaisi kulutushysterian kanssa elämään tämän yhteiskunnan oravanpyörän tykittämien sääntöjen puitteissa sekä planeettamme resursseja kun ne uhkaavat kovasti katoamaan käsittelyssämme.. olisiko maapallon ylikansoitus ongelmaan saatu ratkaisu !?
..alkupuoli on ihan ok viihdyttävä, ei erityisen hyvä mut siellä täällä kivoja piikkejä yhteiskuntaamme vastaan pistellään…
…sitten kuitenkin tapahtuu jotain hämmentävää, joka muuttaa elokuvan aikalailla. Satiirinen hauskuus jonka puolesta siihen asti liputettiin vallan vinhasti, eikä se lippu ollut edes valkoinen ja sen varaan elokuvaa tehtiin vahvasti. Niin hetkessä se on enää muisto vain ja posautetaan likavetenä kohti viemäriä, siis se hauskuus aspekti siis, loppupuolella saa tikulla kaivella jotta satiirisen vitsin enää löytää, harmi sinänsä…
….kyllähän leffa siitä vielä jatkuu, nimittäin sen verran mittavan runsaasti sitä vielä jäljellä on… mutta ”toinen osa” elokuvasta on melkeinpä kuin eri elokuvasta..
..toki jos siihen mennessä ei tästä pitänyt (ja silti vielä edelleen katselee) niin sehän voisi toimia sinällään herättäjänä sekä saada aivan uutta virtaa masiinaan ja olla lottovoitto tuollaiselle katsojalle mutta epäilen että se millään tavoin on elokuvan tekijöiden tarkoitus ollut. Eikä se jälkimmäinen puoli ole niin nasakka kuin alkupuoli.
Alkupuoli elokuvasta ollaan siis isona ja toinen puolisko pienenä. Toki siinä tapahtuu pieni ”ylläri” kans, joka asetelmia myös omalta taholtaan muuttaa, mutta siitä parempi olla hiiskumatta.
Alku kelpo, loppu huono. Voisi jopa sanoa että löyhkääväksi läjäksi on suunta miksi tässä muututaan, mitä pidemmälle elokuva etenee… keskiväli ehkä jopa tylsähkö, parilla yksittäisellä pienellä vitsin ripauksella varustettuna mutta alun jälkeen se on enempi kuin suolaa haavoihin kaadettais..
..vedä siinä sitten analyysiä ja johtopäätöksiä että mikäs tämä oli miehiään !? Tämä voisi olla kertomus eräästä Jekyll & Hyde nimisestä tyypistä, mutta ei tämä ollut sitäkään. En tiedä miten tekijät kadottivat hyvän alun jälkeen aivan tyystin koko elokuvan olemuksen, joka siihen mennessä luotiin. Harvoinpa näin ankeata sukellusta näkee kesken elokuvan. Pituuttakin aivan liikaa vielä sen otteen totaalisen irtoamisen jälkeen.
Näin se on nähty sellainenkin tapaus elokuvien rinatamalla että se on lerpsautettu ”satasesta ”nolliin hetkessä, eikä se enää siitä nouse vaikka kuinka katsoja mielessään hinkkaa josko tämä tästä tokenee, ei vaikka mitä pillereitä koettais loppuelokuvan ajan napaansa vetästä katsoja raukka.
IMDB Arvosana : 5.7/10
Kirjoittaja : Tomi Nerg
Lähde : Facebook Leffahullut : https://www.facebook.com/groups/231288621296209
{[['
']]}
']]}
